Toipumis- ja etsintätarinoita

Norman K. Denzinin mukaan tarinoissa on erilaisia tihentymiskohtia. Suuri epifania on kertojan kokema koko tarinan muuttumispiste, käännekohta. Kasautuva epifania tarkoittaa vaiheita, jotka johtavat suureen epifaniaan, ratkaisevaan käänteeseen.

Näissä kymmenessä tarinassa kasautuvat tihentymispisteet paikantuvat erilaisiin tilannekuviin, jotka osoittavat, mihin suuntaan yritys tai haastatellun oma motivaatio alkoi vuosien varrella kääntyä: ”Multa kuoli neljä projektia putkeen.” ”Olin uupunut ja hain vuorotteluvapaata. Sitä ei myönnetty. Ehdottivat, että ottaisin vuoden palkatonta vapaata.” ja ”Uusi esimies tuli mikromanageeraamaan.”

Vähitellen kertyviä havaintoja asioiden muuttumisesta huonompaan voidaan pitää kasautuvana epifaniana. Suureksi epifaniaksi, ratkaisevaksi käännekohdaksi, voi osoittautua esimerkiksi viimeisten yt-neuvotteluiden alkaminen. Sellainen voi olla myös uuden elämänvaiheen alkamisen tiedostaminen yrityksen kulkukorttia luovutettaessa.

Toipumis-, kaaos vai etsintätarina?

Tarinoista löytyi työntekijöitä, jotka tekivät kaikkensa pelatakseen korttinsa oikein päästäkseen talosta irtisanomispaketin kanssa ulos. Toiset taas kokivat olleensa tehtävissään loppuun asti omassa elementissään ja olivat vieläkin hämmästyneitä töiden loppumisesta.

Vakavasti sairaiden ihmisten kertomuksia tutkinut Arthur W. Frank jaottelee kuvaukset kolmeen ryhmään: toipumis-, kaaos- ja etsintätarinoihin. Toipumistarinan juoni kulkee yksinkertaistaen näin: Eilen olin terve, tänään olen sairas, huomenna olen taas terve” (Hyvärinen 2006)

Työpaikan menettäminen on elämän kriisi niin kuin sairastuminenkin. Niinpä työpaikan menettämisestä kertovia tarinoita voidaan tarkastella samantyyppisen jaottelun kautta.

Monen haastatellun vaiheet näyttivät noudattelevan toipumistarinan juonenkäänteitä. Ensin kaikki oli kunnossa, sitten asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan eikä kertoja voinut enää hyvin, kunnes lähti työpaikastaan ja asiat ovat taas hyvällä mallilla. 

Havaittavissa on myös niin kaaos- kuin etsintätarinankin elementtejä: yrittääkö löytää toinen työ Nokian sisältä, uskaltautuako perustamaan yritystä, rohkenisiko hypätä tyhjän päälle? Työpaikan menettäminen on elämän kriisi niin kuin sairastuminenkin. Niinpä työpaikan menettämisestä kertovia tarinoita voidaan tarkastella samantyyppisen jaottelun kautta.

Omakohtainen oivallus muuttaa tarinan kulun

Haastatteluaineistoa lähestytään tarinallisuuden kautta. Samalla kun haastateltavat kertovat tiestään Nokialla ja sieltä pois, he käsittelevät irtisanomiseen liittyviä tunteita ja luovat omaa tarinaansa.

Norman K. Denzin käyttää elämäkerrallisten tarinoiden tulkinnassa epifanian (”kirkastuksen”) käsitettä. Kyseessä ovat kulloisenkin tarinan tihentymiskohdat, kertojan kokemat merkitykselliset ydinkohdat. Olennaista on, että nämä hetket saavat kuvauksensa nimenomaan ne henkilökohtaisesti kokeneiden henkilöiden näkökulmasta[1]

Kun pienemmät epifaniat ketjuuntuvat ja kasautuvat, ne johtavat suureen epifaniaan. Suuri epifania, omakohtaisen oivalluksen hetki, muuttaa käänteentekevästi tarinan kulun.

Haluankin pois

Suuri oivallus voi olla vaikkapa hetki, jolloin yhtäkkiä ymmärtää haluavansa pois Nokiasta, työpaikasta, jossa ennen viihtyi. Tai hetki, jolloin ymmärtää, miksi sähköposti on tyrehtynyt, kutsut kokouksiin ovat loppuneet ja neukkareista tulee ulos vaisua väkeä. Se hetki, jolloin ymmärtää, että lähtijöiden listat on jo tehty, vaikka esimies yrittää pitää pokan ja sanoo, että vaikeita päätöksiä punnitaan vielä kuusi viikkoa. Hetki, jolloin ymmärtää olevansa lähtijöiden listalla.

Tarina on aina tapahtumien subjektiivinen kuvaus. Kertomishetkellä tarina on kertojalleen tosi ja paikkansapitävä. Ajan myötä tarinan ydinkohdat voivat muuttua ja eri kohdat nousevat muita tärkeimmiksi.

Esitettyjen havaintojen, tarinoiden tai yksittäisten lauseiden perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä kaikista nokialaisista, nokialaisista yleensä. Nokia-työuria ja ‑kokemuksia on kymmeniä tuhansia. Tässä blogissa niistä on esitelty kymmenen.

Vahvaa symboliikkaa: kännykät
kieltävä kyltti TE-toimistossa

__________

 [Hyvärinen 2006]

Komplikaatiosta kriisiin ja käänteeseen

Istuttiin myöhään, luettiin Kauppalehden tietovisoja ja tilattiin pizzaa. Tulee ihan nostalgiset tunteet kun ajattelen sitä. En asiaa edes tiedostanut, mutta nyt kaikki tulee filminauhana mieleen. Nyt tuntuu siltä, että ne olivat kulta-aikoja. Tai ehkä aika on kullannut muistot. Silti, nykyinen touhu jää kauas noiden aikojen yhteishengestä. - Maija

Yhteistä oli tämän blogin 10 kertomuksessa oli tarinankaari: kuinka hyvien aikojen jälkeen asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan. Tämän jälkeen tuntemukset jakautuvat kahteen luokkaan. Suurin osa haastatelluista koki, että itse asiassa halusi pois Nokialta. Muutamista tuntui, että he olisivat voineet jatkaa töitä Nokialla, jollei olisi käynyt niin kuin kävi.

Kaikki haastateltavat olivat kuitenkin sitä mieltä, että lopulta asiat kuitenkin kääntyivät parhain päin. 

Klassisen draaman käänteet

Kymmenen entisen nokialaisen tarinoissa olisi hyvinkin ainesta klassiseen draamaan. Draaman vaiheet ovat ristiriita, juonen kehittelyä, kriisi, käänne ja ratkaisu. (Teletopelius)


Esittelyjakso, ekspositio

Kuvaus Nokiasta työpaikkana, miten kaikki oli aluksi hyvin ja yhteishenki loistava.

Juonen kehittely eli komplikaatio 

Henkilön ja ympäristön välinen ristiriita tai konflikti, jonka ratkaisuun draaman toiminta tähtää: esimerkiksi liialliset työpaineet, työuupumus, onnellinen tietämättömyys tulevasta irtisanomisesta, yt-neuvotteluiden odottelu.

Kriisi, huippukohta, jossa konflikti kärjistyy

Esimerkiksi uusi mikromanageroiva tai eksyksissä oleva esimies, lopetettavat projektit, ulkoistaminen. Yhdellä haastateltavista ristiriita syntyi vasta irtisanomistiedosta.

Käänne eli peripetia, laskeva toiminta

Lakkaa etsimästä töitä talon sisältä, ryhtyy odottelemaan yt-neuvotteluiden alkamista.

Ratkaisu eli denouement, asian todellisen tilan toteaminen

Nokiasta irtisanoutuminen, yrityksen perustaminen, sapattivapaan pitäminen.

Tarinat auttavat käsittelemään irtisanomista

Vilma Hänninen (1999) on väitöskirjassaan tutkinut työpaikkansa menettäneitä teollisuustyöntekijöitä. Hän korostaa tarinoiden kertomisen tärkeyttä muutostilanteissa. Kertoessaan tarinaansa irtisanotut luovat tapahtuneelle yhä uusia tulkintoja. Tarinoiden kautta luodaan tulevaisuudelle uusi käsikirjoitus, ja usein myös menneisyyttä on selitettävä uudelleen.

Vaikka suurien irtisanomisten tutkimisella on pitkät perinteet, valkokaulustyöläisten joukkoirtisanomiset eivät ole juurikaan saaneet osakseen lähempää tarkastelua. On tutkittu paperimiesten kohtaloita Haminassa, Kemijärvellä, Kajaanissa ja Voikkaalla. Myös metallimiesten kokemuksista on kirjoitettu. Valkokaulustyöläisistä löytyy pankkitoimihenkilöitä koskeva tutkimus[1]

Vastoinkäymisten kliimaksi tarinassa

Tässä blogissa oman tarinansa töiden loppumisesta kertovat asiantuntija-ammatissa toimineet, korkeastikin koulutetut IT-työläiset. 

Haastateltuja pyydettiin kuvailemaan Nokia-uransa eri vaiheita: ensimmäisiä vuosia, parhaita kohtia, viimeisiä vuosia ennen irtisanomista sekä mahdollista pohjakosketusta. Heiltä kysyttiin myös, oliko mieleen jäänyt jokin erityinen hetki, joka tiivistäisi tapahtumien kulun, symboloisi työilmapiirin muutosta tai tuntuisi koettujen vastoinkäymisten kliimaksilta, ääripisteeltä

Matti Hyvärisen mukaan irtisanomuskertomuksia on haluttu tutkia monesta eri syystä. Kertomuksissa on kyse siitä, kuinka maailma ja muutos koetaan. Tarinoiden avulla voi ymmärtää menneisyyttä ja ne auttavat suuntautumaan tulevaisuuteen. Tarinoiden avulla voidaan vastata kysymykseen, kuka minä olen. Kertomuksen ja sen tutkimisen kiinnostavuus piilee muutoksessa ja prosessissa. 

Kerronnallisuuden kriteerit täyttyvät vain, jos puhe välittää kertojan kokemuksen toiselle ja jos tarinan elementeillä on kausaalinen suhde.[2] 

Näin ollen ”irtisanouduin tammikuussa” ei vielä täytä kerronnallisuuden kriteerejä. Sen sijaan esimerkiksi haastatellun Ilkan toteamus ”Kahden ensimmäisen projektin lopettamisen ymmärsi, kolmas oli vähän tiukka ja neljäs ei jaksanut enää kiinnostaa”, kuvaa poislähdön prosessiin kypsymistä.

________________

[1]. Näätänen 2010, Kytömäki 2008, Hänninen 1987, Rouvinen 2003

[2] Hyvärinen 2006