AMK-insinööri,
Projektipäällikkö tiedonhallinta-asiantuntija, deployment manager
luottamusmies
10 vuotta Nokialla.
Ulkoistettiin Nokialta konsulttiyritykseen vuonna 2011.
Meno on ihan älytöntä. Olen edustanut työntekijöitä 20 yt-neuvotteluissa. Ihmiset ovat väsyneitä muutokseen. Se tappaa kaiken luovuuden ja työmotivaation. Sitten sanotaan, että tulos on niin huono, että tarvitaan uudet yt:t. Johtuisiko huono tulos osittain siitä, että ihmiset eivät tee kaikkeansa, koska eivät uskalla sitoutua?
Nokian ylintä johtoa oli kerran luottamusmiesten vieraana. Kallasvuo sanoi meille, että kyllä ihmisten pitää sitoutua firmaan. Sanoi, että jos ei sitoutuminen kiinnosta, niin sitten pitää miettiä, onko tämä oikea paikka.
Sanoin ääneen, että uskotko todella, että ihmiset sitoutuvat tähän firmaan, vaikka firma ei sitoudu ihmisiin. Firma potkii jatkuvasti päähän yt-neuvotteluilla.
Se meni kyllä hiljaiseksi. Sanoin, että se on kaksisuuntainen tie. Jos firma sitoutuu minuun, niin kyllä minä sitoudun firmaan.
Minua ei kyykytetä
Olen neljän luottamusmiesvuoteni aikana huomannut, että kun yt-neuvottelut alkavat, osa ihmisistä on aivan paniikissa. Sitä taloudellista hätää en oikein ymmärrä, koska lapsuudessani isäni oli 10 vuotta työttömänä, eikä meillä ollut koskaan nälkä. Aina oli ehjät vaatteet.
Siitä oppineena tein itsellekin säästösuunnitelman. Huomasin, että kyllä aika vähällä pärjää.
Olen äärimmäisen oikeudenmukainen. Pinnani palaa, jos jotakuta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Meillä luottamusmiehillä ei ole irtisanomisvaaraa, mutta sillä on henkisesti kova hinta. Aluksi otin kaiken liian henkilökohtaisesti. Olin empaattinen. Voivottelin ja hyppäsin henkisesti kuoppaan irtisanotun ihmisen kanssa. Mutta sitten totesin, että pää ei kestä tämmöistä. Nyt pidän tietoisesti etäisyyttä. Parasta tukea saan muilta luottamusmiehiltä.
Olen Nokia-vuosina kasvanut henkisesti, nykyisin siedän epävarmuutta paremmin. Olin koulukiusattu ala-asteen ensimmäisestä lukion viimeiseen, mikä vaikutti minuun..
Teknisessä opistossakin tuli vastaan yksi hankala tyyppi. Sanoin, että nyt jätkä riitti - että tämä peli ei vetele. Siistipä suusi. Olen jatkanut sitä Nokialla. Minua ei kyykytetä. Se tunne on vaan kasvanut vuosien myötä.
Olen aikaisemmin päästellyt vähän liian suoria sanoja. Nyt olen oppinut, että saman asian voi sanoa eri tavallakin. Ei tarvitse huutaa, että ”sie oot ihan paska!” Sen sijaan voi todeta, että ”Minusta tuntuu, että meidän yhteistyömme ei ole kovin hedelmällistä. Pitäisikö meidän etsiä toiset yhteistyökumppanit?”
Teen sen mitä tarvitaan, niin helpolla kuin mahdollista. Muutama vuosi sitten opin sanomaan, että olen laiska. Se tarkoittaa, että keksin helpompia ja nopeampi tapoja tehdä asioita, ilman, että laatu kärsii.
Vuonna 2011 hoidin luottamusmiehenä yhtä aikaa viisiä yt-neuvotteluita. Minutkin ulkoistettiin konsulttiyritykseen.
Siitä oppineena tein itsellekin säästösuunnitelman. Huomasin, että kyllä aika vähällä pärjää.
Olen äärimmäisen oikeudenmukainen. Pinnani palaa, jos jotakuta kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Meillä luottamusmiehillä ei ole irtisanomisvaaraa, mutta sillä on henkisesti kova hinta. Aluksi otin kaiken liian henkilökohtaisesti. Olin empaattinen. Voivottelin ja hyppäsin henkisesti kuoppaan irtisanotun ihmisen kanssa. Mutta sitten totesin, että pää ei kestä tämmöistä. Nyt pidän tietoisesti etäisyyttä. Parasta tukea saan muilta luottamusmiehiltä.
Olen Nokia-vuosina kasvanut henkisesti, nykyisin siedän epävarmuutta paremmin. Olin koulukiusattu ala-asteen ensimmäisestä lukion viimeiseen, mikä vaikutti minuun..
Hoidin luottamusmiehenä yt-neuvotteluja
Olen aikaisemmin päästellyt vähän liian suoria sanoja. Nyt olen oppinut, että saman asian voi sanoa eri tavallakin. Ei tarvitse huutaa, että ”sie oot ihan paska!” Sen sijaan voi todeta, että ”Minusta tuntuu, että meidän yhteistyömme ei ole kovin hedelmällistä. Pitäisikö meidän etsiä toiset yhteistyökumppanit?”
Teen sen mitä tarvitaan, niin helpolla kuin mahdollista. Muutama vuosi sitten opin sanomaan, että olen laiska. Se tarkoittaa, että keksin helpompia ja nopeampi tapoja tehdä asioita, ilman, että laatu kärsii.
Vuonna 2011 hoidin luottamusmiehenä yhtä aikaa viisiä yt-neuvotteluita. Minutkin ulkoistettiin konsulttiyritykseen.
Aikoivat alentaa palkkojamme
Kun ilmoitettiin, että konsulttiyritys ostaa kaikki symbianlaiset, niin kuului kollektiivinen helpotuksenhuokaus. Ajattelimme, että tämä on meille kaikille mahtava tilaisuus.
Ennen siirtoa saimme kuulla, että aikovat alentaa palkkojamme. Yrittivät kusettaa meitä. Sanoin, heti, että ei tule menemään läpi. Hirveä tappeluhan siitä tuli. Kehotimme kaikkia, jotka eivät halua palkkojen alennusta, lähettämään ilmoituksen HR:lle. 1200 lähetti yhtä aikaa meiliä, ja HR:n meiliserveri kaatui. Eiväthän ne palkat sitten laskeneet.
Oli todella sekavaa, kun tapeltiin palkka-asian kanssa. Yksi esimies sanoi toista ja toinen toista. Vähän kuin jos olisin kysynyt firman kolmelta HR-ihmiseltä ja muilta, että onko tämä limsa keltaista. Yksi olisi sanonut, että on, ja toinen olisi sanonut, että ei kun se on vihreää. Pahimmassa tapauksessa vastausta ei edes tullut. Oma esimieheni oli myös näitten neuvojien armoilla. Tosin pitkään en edes tiennyt, kuka esimieheni on.
Siirryimme odottamaan projektia konsulttiyrityksen erilliseen yksikköön. Olimme ”penkillä”, kuten konsulttifirmoissa sanotaan tilannetta, jolloin ei kuulu mihinkään projektiin.
Penkillä monta kuukautta ilman, että minulle oli mitään hommia. Sanoin siitä yhdelle jos toisellekin henkilölle. Hommia ei kuitenkaan ollut löytyä. Vasta pitkän ajan kuluttua sain oikean projektin.
Ennen siirtoa saimme kuulla, että aikovat alentaa palkkojamme. Yrittivät kusettaa meitä. Sanoin, heti, että ei tule menemään läpi. Hirveä tappeluhan siitä tuli. Kehotimme kaikkia, jotka eivät halua palkkojen alennusta, lähettämään ilmoituksen HR:lle. 1200 lähetti yhtä aikaa meiliä, ja HR:n meiliserveri kaatui. Eiväthän ne palkat sitten laskeneet.
Oli todella sekavaa, kun tapeltiin palkka-asian kanssa. Yksi esimies sanoi toista ja toinen toista. Vähän kuin jos olisin kysynyt firman kolmelta HR-ihmiseltä ja muilta, että onko tämä limsa keltaista. Yksi olisi sanonut, että on, ja toinen olisi sanonut, että ei kun se on vihreää. Pahimmassa tapauksessa vastausta ei edes tullut. Oma esimieheni oli myös näitten neuvojien armoilla. Tosin pitkään en edes tiennyt, kuka esimieheni on.
Siirryimme odottamaan projektia konsulttiyrityksen erilliseen yksikköön. Olimme ”penkillä”, kuten konsulttifirmoissa sanotaan tilannetta, jolloin ei kuulu mihinkään projektiin.
Penkillä monta kuukautta ilman, että minulle oli mitään hommia. Sanoin siitä yhdelle jos toisellekin henkilölle. Hommia ei kuitenkaan ollut löytyä. Vasta pitkän ajan kuluttua sain oikean projektin.
Kakkosluokan kansalaisia
Identifioin itseni aika pitkään nokialaiseksi, vaikka olin töissä siellä konsulttiyrityksessä. Puhuimme ”meistä” ja ”teistä”, vaikka olisi pitänyt puhua vain ”meistä”. Kaikki johtui siitä, miten se yritys meitä kohteli.
Olimme eri asemassa kuin muut. Muut saattoivat hakea uusia toimeksiantoja. Me emme päässeet intraan, jossa vapaat paikat olivat. Olimme vähän kuin kakkosluokan kansalaisia. Kesällä 2012 alkoivat sitten yt:t myös siellä konsulttiyrityksessä.
Palaisin kyllä heti Nokiaan, jos voisin. Viisvitosena jään pois työelämästä, sen mahdollistavat säästöni ja sijoitukseni. Alan hengailemaan. En halua tehdä töitä enää silloin.
Palaisin kyllä heti Nokiaan, jos voisin. Viisvitosena jään pois työelämästä, sen mahdollistavat säästöni ja sijoitukseni. Alan hengailemaan. En halua tehdä töitä enää silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti