Haastateltavista neljä oli miehiä ja kuusi naisia. Heidän ikänsä olivat 36:n ja 55:n vuoden välillä. Haastatteluista kahdeksan osa tehtiin vuonna 2012, kaksi vuonna 2013. Haastateltujen Nokiasta pois lähtemisestä oli kulunut suunnilleen 2 – 4 kuukautta. Yhden lähdöstä oli haastatteluhetkellä kulunut vuosi.
Kertomukset rakentuivat tyypiltään puolistrukturoiduissa haastatteluissa, joissa kaikille haastatelluille esitettiin samat kysymykset tietyiltä aihealueilta, mutta haastateltavat saivat puhua vapaasti muistakin asioista.
Nimimerkkien käytöstä
Haastattelua pyydettäessä luvattiin, että haastateltavat saavat esiintyä nimimerkillä. Joten Lauri ei ole Lauri eikä Heidi ole Heidi. Tarkemmat tunnistamista helpottavat asiat muutettiin tai poistettiin lopullisesta tekstistä. Jokainen haastateltu on saanut lukea oman osuutensa ennen julkaisua.
Miksi päädyttiin henkilöllisyyksien salaamiseen? Oletuksena oli, että ilman pelkoa tunnistetuksi tulemisesta ihmiset puhuisivat vapaammin.
Henkilöllisyyden salaaminen on yleisesti käytetty tapa esimerkiksi sosiologisessa tutkimuksessa ja myös journalismissa.
Tekijälle omilta sosiologian opiskeluajoiltaan tutussa kirjassa Lähiö - Tutkimus elämäntapojen muutoksesta tutkija Matti Kortteinen tehnyt saman. Hän pohti asiaa näin:
”Ratkaisua voisi arvostella kysymällä, eikö se merkitse sitä, että tutkimuksesta tulee täydellistä fiktiota. Onhan kyse menettelystä, jossa tutkija muuttaa sitä aineistoaan, jolla hän perustelee johtopäätöksiään”
Kortteinen vastaa itse kysymykseen toteamalla, että aineistoa muunnetaan johtopäätösten kannalta epäolennaisten yksityiskohtien osalta. Nokialta lähteneiden henkilöhistorioiden suhteen – vaikkei tarkastelu tutkimuksen mittoihin ylläkään – on päädytty samaan ratkaisuun. Pienen aineiston vuoksi kirjassa ei pyritäkään tekemään kaikkia nokialaisia koskevia yleistyksiä.
Tavoitteena on kuitenkin ollut katsoa, löytyisikö kerrotusta yhteneväisiä tarinankulkuja ja tulkintoja.
Matti Kortteinen on myöskin pohtinut haastattelijan vaikutusta siihen, mitä haastateltava kertoo. Hyvältä haastattelijalta edellytettävä empatia ja myötäeläminen saattaa johtaa siihen, että haastattelija tulee projisoineeksi omia kokemuksiaan ja elämyksiään haasteltaviin.
"Omien tuntemusten tahattoman siirtymisen vaara on varteenotettava, sillä haastattelija ja haastatellut kuuluvat samaan ryhmään, entisiin nokialaisiin. Toisaalta yhteinen kokemus auttaa myös mielekkäiden kysymysten laatimisessa sekä rohkaisee haastateltavaa puhumaan suoraan: tuntuu, että haastattelija tietää ja ymmärtää, mistä on kysymys."
Haastateltavat puhuivatkin asioista ja tunnoistaan hyvin avoi-mesti, mistä haluan heitä lämpimästi kiittää.
Yhteensä tehtiin 13 haastattelua, joista kokonaisiksi tarinoiksi kasvoi kymmenen. Haastatteluista kaksi teki Anna Collan ja loput tämän blogin pitäjä. Haastattelumateriaalia ovat täydentäneet yksittäisten kollegoiden kommentit.
Kun kävi ilmi, että suunnitellulle kirjalle ei löytynyt kustantajaa, kokonaisuus jäi moneksi vuodeksi. Olisi kuitenkin harmi, jos nämä kaikki tarinat jäisivät julkaisematta. Siksi päädyin laatimaan tämän blogin. Kaikki kertomukset on editoinut ja tekstit kirjoittanut allekirjoittanut.
Vielä muutama sana kirjassa käytetyistä sananvalinnoista. Vaikka puhutaan ”irtisanotuista”, tarkkaan ottaen haastatellut olivat itse irtisanoneet itsensä. Ero irtisanotun ja irtisanoutuneen välillä on tässä tapauksessa hiuksen hieno: työntekijöiden piti itse irtisanoutua saadakseen taloudellisen irtisanomiskorvauksen eli niin sanotun paketin. Ero on luonnollisesti myös lainopillinen. Kun työntekijä irtisanoo itse itsensä, työnantajalla ei ole enää takaisinottovelvollisuutta tilanteen muuttuessa. Irtisanoutumisessa siteet työnantajaan katkeavat siis lopullisesti.
Miksi päädyttiin henkilöllisyyksien salaamiseen? Oletuksena oli, että ilman pelkoa tunnistetuksi tulemisesta ihmiset puhuisivat vapaammin.
Henkilöllisyyden salaaminen on yleisesti käytetty tapa esimerkiksi sosiologisessa tutkimuksessa ja myös journalismissa.
Tekijälle omilta sosiologian opiskeluajoiltaan tutussa kirjassa Lähiö - Tutkimus elämäntapojen muutoksesta tutkija Matti Kortteinen tehnyt saman. Hän pohti asiaa näin:
”Ratkaisua voisi arvostella kysymällä, eikö se merkitse sitä, että tutkimuksesta tulee täydellistä fiktiota. Onhan kyse menettelystä, jossa tutkija muuttaa sitä aineistoaan, jolla hän perustelee johtopäätöksiään”
Kortteinen vastaa itse kysymykseen toteamalla, että aineistoa muunnetaan johtopäätösten kannalta epäolennaisten yksityiskohtien osalta. Nokialta lähteneiden henkilöhistorioiden suhteen – vaikkei tarkastelu tutkimuksen mittoihin ylläkään – on päädytty samaan ratkaisuun. Pienen aineiston vuoksi kirjassa ei pyritäkään tekemään kaikkia nokialaisia koskevia yleistyksiä.
Tavoitteena on kuitenkin ollut katsoa, löytyisikö kerrotusta yhteneväisiä tarinankulkuja ja tulkintoja.
Matti Kortteinen on myöskin pohtinut haastattelijan vaikutusta siihen, mitä haastateltava kertoo. Hyvältä haastattelijalta edellytettävä empatia ja myötäeläminen saattaa johtaa siihen, että haastattelija tulee projisoineeksi omia kokemuksiaan ja elämyksiään haasteltaviin.
"Omien tuntemusten tahattoman siirtymisen vaara on varteenotettava, sillä haastattelija ja haastatellut kuuluvat samaan ryhmään, entisiin nokialaisiin. Toisaalta yhteinen kokemus auttaa myös mielekkäiden kysymysten laatimisessa sekä rohkaisee haastateltavaa puhumaan suoraan: tuntuu, että haastattelija tietää ja ymmärtää, mistä on kysymys."
Haastateltavat puhuivatkin asioista ja tunnoistaan hyvin avoi-mesti, mistä haluan heitä lämpimästi kiittää.
Ei tullut kirjaa, tuli blogi
Yhteensä tehtiin 13 haastattelua, joista kokonaisiksi tarinoiksi kasvoi kymmenen. Haastatteluista kaksi teki Anna Collan ja loput tämän blogin pitäjä. Haastattelumateriaalia ovat täydentäneet yksittäisten kollegoiden kommentit.
Kun kävi ilmi, että suunnitellulle kirjalle ei löytynyt kustantajaa, kokonaisuus jäi moneksi vuodeksi. Olisi kuitenkin harmi, jos nämä kaikki tarinat jäisivät julkaisematta. Siksi päädyin laatimaan tämän blogin. Kaikki kertomukset on editoinut ja tekstit kirjoittanut allekirjoittanut.
Vielä muutama sana kirjassa käytetyistä sananvalinnoista. Vaikka puhutaan ”irtisanotuista”, tarkkaan ottaen haastatellut olivat itse irtisanoneet itsensä. Ero irtisanotun ja irtisanoutuneen välillä on tässä tapauksessa hiuksen hieno: työntekijöiden piti itse irtisanoutua saadakseen taloudellisen irtisanomiskorvauksen eli niin sanotun paketin. Ero on luonnollisesti myös lainopillinen. Kun työntekijä irtisanoo itse itsensä, työnantajalla ei ole enää takaisinottovelvollisuutta tilanteen muuttuessa. Irtisanoutumisessa siteet työnantajaan katkeavat siis lopullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti